Tuloerojen hillitseminen on välttämätöntä ylikulutuksen vähentämisen näkökulmasta
Tänään 2.8. on laskennallisesti käytetty kaikki maapallon uusiutuvat luonnonvarat tämän vuoden osalta: Maailman ylikulutuspäivänä ihmisten kulutus ylittää laskennallisesti maapallon vuotuisen kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja, loppuvuosi eletään siis velaksi*. Suomen osalta ylikulutuspäivä tuli täyteen huomattavasti aiemmin, jo 31. maaliskuuta. Vaikka Suomessa eletään ympäristön kannalta keskiarvoa kestämättömämmin, usein halutaan silti uskoa että Suomessa hoidetaan näin pienenä maana asiat keskivertoa paremmin, ehkäpä siksi että meillä on paljon näkyvää luontoa ja vaikkapa toimiva jätehuolto.
Miksi Suomen siis tulisi suojella luontoa, vastustaa luontokatoa ja pyrkiä omalta osaltaan hillitsemään ilmastonmuutosta ja vähentämään kulutusta, kun jättimäiset maat kuten Kiina ja Intia saastuttavat moninkertaisesti sen mitä tällainen pieni Suomi?
Syyt voi tiivistää kolmeen pääryhmään: Suomalaisen luonnonsuojelu suomalaisia ihmisiä ja eläimiä varten, suomalaisen teollisuuden ja kuluttajien harjoittamien päästöjen ulkoistamisen epäreiluus sekä yksittäisen suomalaisen henkilön päästöjen määrä.
Kiinan ja Intian päästöt vaikuttavat ilmastoon, mutta eivät ole syy luontokadolle Suomen luonnossa, jossa uhanalaisia lajeja on jo joka yhdeksäs
Kiina ja Intia eivät tuohoa luontoa Suomessa, suomalaiset itse mm. hakkaavat metsiä ja likaavat vesistöjä. Suomi on vain ja ainoastaan itse vastuussa Suomalaisen luonnon suojelusta. Vaikka maapallon lämpenevä ilmasto on yhteinen, on jokaisella maalla oma vastuunsa maaperänsä ja vesistöjensä suojelusta. Joka yhdeksäs laji suomen luonnossa on jo uhanalainen.
Suomalaiset ulkoistavat päästöjä muualle: käyttämämme vaatteet, elektroniikka ja sisustus tulevat pääosin muualta ja emmekä kanna vastuuta niiden aiheuttamista päästöistä
Suurin osa käyttämistämme tavaroista valmistetaan muualla. Suomalaiset ulkoistavat suurimman osan kulutuksensa päästöistä muihin maihin, kuten vaikkapa juuri Kiinaan ja Intiaan. Esimerkiksi käyttämämme vaatteet, elektroniikka ja sisustus tulevat pääosin muualta. Silloikin kun tuote on valmistettu Suomessa, on materiaali useimmiten tuotettu muualla, kuten puuvillakangas tai merinovillaneulos. Tästä aiheutuu päästöjä, joiden haitat jätämme muiden huoleksi. On mielestäni eettisesti väärin väittää oman elämän olevan ekologisesti kestävää, jos ei huomioi ulkoistettuja päästöjä.
Suomen osuus koko maailman luonnonvarojen kulutuksesta on noin 0,33 prosenttia, vaikka väestömme osuus maapallon väestöstä on vain 0,07 prosenttia
Kolmanneksi yksittäisen suomalaisen aikaan saamat päästöt ovat noin kolme kertaa ihannetta suuremmat. Vaikka suomalaiset ulkoistavat enimmmät päästöönsä muualle, ja niiden tarkkaa määrää on mahdoton laskea kuluttavat suomalaiset keskimäärin silti niin paljon, että jos kaikki maailman ihmiset tekisivät samoin tarvittaiiin yli kolme maapalloa. Suomen osuus koko maailman luonnonvarojen kulutuksesta on noin 0,33 prosenttia, vaikka väestömme osuus maapallon väestöstä on vain 0,07 prosenttia***. Meillä on toki sään kannalta erityistarpeita, kuten lämpimät vaatteet neljälle eri vuoden ajalle, kotien ja työtilojen lämmitys sekä pitkien etäisyyksien kulkeminen seuduille, joihin ei ole kattavaa julkista liikennettä. Silti suuri osa kuluttamisestamme ei ole mitenkään pakollista. Uskaltaisin väittää, että keskinkertainen, keskituloinen keskiluokkainen ihmisen pärjäisi esimerkiksi alle puolella omistamastaan materiasta, eikä sillä edes olisi kummoisia vaikutuksia elämänlaatuun. Suuri osa henkilöautolla tehtävistä matkoistakin on alle viiden kilometrin mittaisia: Suomessa tehtävistä automatkoista yli neljännes on alle kolme kilometriä ja lähes puolet jää alle viiteen kilometriin.
Yhteiskunnan tulisi rakentua niin, että ei jää yksilön tehtäväksi pohtia, miten tehdä ekologisia valintoja
Koska syyt ylikulutukselle ovat erilaisia, on ratkaisuja myös tehtävä yhtä aikaa eri tahoilla. Lainsäädännössä, yrityksissä ja kuluttajien taholla. Mielestäni yksittäisen ihmisten kulutus- ja ostopäätöksillä vaikuttamisen tulisi näistä olla se pienin vaikutuskeino, vaikka toki se on helpoin tapa tehdä edes jotain ihan itse. Yhteiskunnan tulisi rakentua niin, että ei jää yksilön tehtäväksi pohtia maksaako hän vaikkapa hieman enemmän ekologisesta pesuaineesta, vaatteesta tai ruuasta, vaan yritysten vastuulla olisi tuottaa vain ja ainoastaan ympäristöystävällisiä tuotteita, jolloin tuota valintaa ei edes tarvitsisi tehdä.
Tuloerojen hillitseminen vähentäisi kaikkein rikkaimpien ylikulutusta ja antaisi pienituloisille mahdollisuuden ekologisempien vaihtoehtojen valitsemiseen
Yritysten ympäristövastuun lisäksi tulisi tarkastella tulojen jakautumista. Mielestäni tuloerojen hillitsemiseen liittyy yleisen oikeudenmukaisuuden lisäksi ekologinen puoli. Kaikki suomalaiset eli vähän yli viisi miljoonaa henkeä kuluttaa nyt vähintään saman verran luonnonvaroja kuin 100 miljoonaa maailman köyhimmissä maissa asuvaa ihmistä. Tämä kertoo, että kuluttamisemme on kestämätöntä, mutta kuluttaminen ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Tuloeroja vähentämällä kaikkein rikkaimpien kulutus laskisi, mutta uskon että kaikkein köyhimpien kuluttaminen voisi muuttua kestävämmäksi paremmalla tulotasolla: pienituloiset valitsisivat entistä useammin ekologisemman vaihtoehdon mitä tulee vaikkapa ruokaan, liikkumiseen ja vaatteisiin, sen sijaan että valitsisivat aina pakon sanelemana halvimman vaihtoehdon. Tällä hetkellä monen on vaikea säästää laadukkaisiin ja kestäviin tuotteisiin niiden korkean hinnan vuoksi ja moni päätyy ostamaan lähes kertakäyttöisiä kulutustavaroita niiden moninkertaisesta halvemman hinnan vuoksi, vaikka pitkällä tähtäimellä hajoavat tavarat eivät edess tule halvemmaksi. Pienikin parannus toimeentulossa voi mahdollistaa kotimaisen vihanneksen valitsemisen ulkomaisen sijaan tai ekologisesta kierrätysmateriaalista valmistetun laadukkaan tuotteen pikamuodin sijaan. Tai vaikkapa laittamaan rahaa säästöön, jotta voi hankkia jotain laadukkaampaa vähän ajan päästä.
Kuluttaminen ei tietenkään ole näin suoraviivaista, mutta parempi taloudellinen tilanne ainakin mahdollistaa valitsemisen. Yhteiskunta, jossa aktiivisesti hillittäisiin tuloeroja ja säädeltäisiin sitä millaisia tuotteita ja palveluita ylipäänsä saa myydä, voisi pyrkiä pienempään kulutukseen ja päästöihin ilman, että elämän laatu laskisi niillä, joilla on valmiiksi hankalaa.
Lähteet:
*WWF. Maailman ylikulutuspaiva on tanaan suomen osuus ylikulutuksesta huomattavasti keskiarvoa suurempi. 2.8.2023. Viitattu 2.8.2023. Saatavissa. https://wwf.fi/uutiset/2023/08/maailman-ylikulutuspaiva-on-tanaan-suomen-osuus-ylikulutuksesta-huomattavasti-keskiarvoa-suurempi/
**Tiina ja Antti Herlinin säätiö. 8.12.2017. Viitattu 2.8.2023. Seitsemän syytä, miksi suomalaisten tulisi vähentää luonnonvarojen kulutustaan viidesosaan nykyisestä. Saatavissa: https://tahsaatio.fi/2017/12/08/seitseman-syyta-miksi-suomalaisten-tulisi-vahentaa-luonnonvarojen-kulutustaan-viidesosaan-nykyisesta/