Vain vahvoista välittävä Suomi

2.4.2023 käytyjen eduskuntavaalien tulos oli murskaava. Sen lisäksi, että oikeisto voitti vaalit, ei saatu vahvaa oppositiota, jolle tulee olemaan suuri tarve. Kokoomus sai 10 paikkaa lisää, yhteensä 48 paikkaa, perussuomalaiset sai 7 paikkaa lisää yhteensä 46 paikkaa ja Vihreät menettivät 7 paikkaa saaden enää 13 paikkaa ja vasemmisto menetti 5 paikkaa, saaden 11 kansanedustajaa*. Pieniä paikallisia voittoja oli toki ja jokainen puolueillensa ääniä kerännyt saa olla ylpeä tekemästään työstä, mutta kokonaisuuteen on mahdoton olla tyytyväinen. Hallituksen muodostavat kokoomus, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja RKP. Hallitusohjelma kantaa nimeä 'Vahva ja välittävä Suomi'**, joka tuntuu suorastaa groteskilta sen sisältämien leikkausten valossa.

Luulen, että vaalivoittajien kannatus pohjautuu mm. taloudelliseen epävarmuuteen ja uskoon siitä, että nyt tarvitaan kovaa politiikkaa, jotta asiat saadaan kuntoon. Tästä kertoo myös Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran kirjoitus***, jossa liputetaan empaattisuuden jättämisestä politiikan ulkopuolelle. Ihmiset vertaavat mielessään valtiontaloutta henkilökohtaiseen talouteen ja pitävät loogisena, että säästäminen parantaa taloutta tulevaisuudessa. Ihmisillä ei ole riittävästi tietoa valtiontalouden mekanismeista, eikä valtiovelasta, jota ei edes taloustieteilijöiden mielestä kannata pyrkiä maksamaan kokonaan pois. Jostain heidän mielestä vähemmän tärkeästä voidaan panostaa johonkin mahdollisesti tärkeämpään. Ymmärrän tämän ajattelun, vaikka en olekaan samaa mieltä siitä mitä nämä vähemmän tärkeät asiat ovat. Inhimillisen hädän ja solidaarisuuden lisäksi ajatusmallissa myös unohdetaan se, että maailman talous on kokonaisuus. Ajatteluun liittyy kaksi mielenkiintoista kysymystä: 1. onko leikkauspolitiikaan seuraukset sellaisia, kun annetaan ymmärtää, eli paraneeko talous ja loppuuko velkaantuminen ja 2. isontavatko tehdyt leikkaukset joidenkin muiden asioiden budjettia ja mikäli näin käy, niin mihin rahat käytetään.

Kokoomuksen vaalityö perustui viestille, että nyt leikkaamalla voidaan lopettaa velkaantuminen ja huolehtia hyvinvointivaltiosta jatkossa. Viestin uskottavuutta syö se, että Kokoomuksen leikkaukset osuvat ainoastaan pienituloisiin. Rikkaimmat saavat samalla jopa helpotuksia, kuten osakesäästötilin ylärajan nostamisen sataantuhanteen euroon ja tuloveroon helpotuksia. Millä tavalla on uskottavaa, että kun nyt tehdään arvovalinta suurentaa tuloeroja, olisi kaikkien hyvinvointi myöhemmin prioriteettinä? Hallitusohjelma on myös sivityksen ja kehityksen mittapuulla järkyttävän huono. Kansainvälisyys, humanitäärisyys, ilmasto ja tiede kokevat ison kolauksen.
Hallitusohjelmaan kuuluva työnverotuksen keventäminen, voi tuoda osalle pienituloisista pientä helpotusta talouteen, mutta samalla nostetaan alv. kantoja, joka näkyy epäilemättä hintojen nousuna ja leikataan mm. asumistuista, joista on tähän asti ollut hyötyä myös tiukassa tilanteessa oleville omistusasunnossa asuville tai työssäkäyville. Kokonaisvaikutuksena ostovoima ei lisäänny.

Hallitusohjelmassa leikataan terveydenhuollosta n. 1,3 miljardia ja sosiaaliturvasta 1,5 miljardia euroa

Perussuomalaisten harjoittama populismi pohjautuu ajatukseen, että rahaa käytetään liikaa mm. kehitysapuun ja mikäli näistä heidän mielestä turhista kulueristä luovuttaisiin, rahaa riittäisi enemmän suomalaisille. Keskeinen kysymys on mielestäni, että puhuuku mikään PS:n politiikassa sen puolesta, että kun tällaisia leikkauksia tehdään, raha siirtyisi tosiaan sinne minne heidän kannattajansa ajattelevat ja toivovat? Hallitusohjelmassa kehitysavusta leikataan, mutta niin leikataan myös:

-terveydenhuolosta: tiedossa on mm. Erityispalveluiden kokoaminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja muu tehostaminen, lastensuojelun jälkihuollon ikärajan lasku, terveydenhuollon asiakasmaksujen korotus ja vammaispalvelulain muutokset. Julkisesta terveydenhuollosta leikatuista rahoista jopa neljäsosa aiotaan siirtää yksityisille uuden kelakorvausmallin kautta.

- työntekijöiltä: ensimmäisen sairaspäivän palkka pois, mikäli työehtosopimus ei määrää muuta sekä kiristys lakko-oikeuteen eli mahdollisuuteen olla vahvoilla neuvoteltaessa parempia palkkoja. Elinkeinoelämän asiantuntijalääkäri on mm. pohtinut, että lievässä mahataudissa voi hyvin tehdä töitä****. Osa-aikatyöntekijöihin kolahtavat myös työttömyysturvan ja asumistuen alennukset, kuten lapsikorotusten ja ansiotulovähennyksen poisto.

- työttömiltä: ansiosidonnaiseen jopa 25% pieneneminen työttömyyden pitkittyessä, työssäoloehdon pidentäminen ja euroistaminen. Siinä missä Sipilän hallituksen (2015-2019) leikkaukset olivat muutamia kymppejä, nyt puhutaan useista sadoista euroista joka kuukausi.

- aikuisopiskelijoilta: aikuiskoulutustuen lakkauttaminen

Näiden lisäksi mm. kulttuuripalvelut ja lääkkeet kallistuvat alv-kantojen noustessa.

Koska kehitysavun leikkaaminen ei hallituksen suunnittelemien leikkausten valossa paranna kuin niiden hyvinvointia, joilla menee jo valmiiksi hyvin, pohdittavaksi jää kauanko heidän äänestäjänsä jaksavat uskoa, että pienipalkkainen duunari, työtön tai eläkeläinen hyötyvät perussuomalaisesta politiikasta, joka hyväksyy kokoomuslaisen leikkauspolitiikan mukisematta. Riittääkö äänestyksen motiviikiksi muukalaisviha, jos oma asema ei paranekaan? Moni niin sanottu tavallinen suomalainen kokee todennäköisesti helpottavaksi bensan hinnan alennuksen, tuloveron kevennyksen ja lapsilisän noston, mutta onko perussuomalaisten ja kokoomuksen äänestäjistä riittävän suuri prosentti niin hyvä palkkaisia, ettei leikkaukset vaikeuta omaa arkea ja täten suosio pysyy vakaana?

Tilastojen valossa viime vuosikymmeninä rikkain prosentti on jopa viisinkertaistanut varallisuutensa, samalla kun köyhimpien taloudellinen tilanne on heikentynyt. Tämä siitä huolimatta, että talous on kasvanut. Keskituloset tulevat edelleen maksamaan veroja enenmmän kuin kaikkein rikkaimmat*****. Seuraavan neljän vuoden aikana tehtävä politiikka pahentaa tilannetta entisestään.

Oppositiopolitiikoilla on nyt tärkeä työ tuoda kansantietoisuuteen vaihtoehtoja kurjistamispolitiikalle ja puolueilla, yhdistyksillä ja ammattiliitoilla tarvetta äänitorville puolien pitämisessä.

Lähteet:

*Yle. Vaalien tulospalvelu. Viitattu 16.6.2023. Saatavissa: https://vaalit.yle.fi/ev2023/tulospalvelu/fi/

**Valtioneuvosto. 16.6.2023. Neuvottelutulos hallitusohjelmasta: Vahva ja välittävä Suomi . Viitattu 19.6.2023. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/-//10616/neuvottelutulos-hallitusohjelmasta-vahva-ja-valittava-suomi

***Helsingin Sanomat. Rotia, kotimaa! Viitattu 16.6. 2023. Saatavissa;
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009481266.html

****Yle. 17.6.2023. Palkaton sairaslomapäivä jakaa mielipiteitä: joko karenssi ryhdistää tai tullaan sairaana töihin. Viitattu 19.6.2023. Saatavissa: https://yle.fi/a/74-20037317

*****Rajavuori, A. Kalevi Sorsa -säätiö. Eriarvoisuuden tila suomessa 2022. Viitattu 19.6.2023. Saatavissa: https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/eriarvoisuuden-tila-suomessa-2022-web.pdf